Haluatko kirjailijaksi? Helppoa ja hauskaa!
©Tero Niemi 2003

Suomihan on tunnetusti wannabe -kirjailijoiden maa, joten kun viime aikoina olen joutunut tekemisiin kustannuslaitosten kanssa, ajattelin jakaa kokemuksiani.

(Jos tämän lukee joku kustannustoimittajia, kuulisin mielelläni hänenkin ajatuksiaan. Tunnen surullisenpositiivista sympatiaa heidän ammattikuntaansa kohtaan. Minusta ei siihen työhön olisi.)
Ensiksi tulee se helppo osuus. Kaikki alkaa tästä:

Tero Niemi ja Anne Salminen

1. Tarvitaan käsikirjoitus

Suomalaiskirjassa on mielellään kaksisataa sivua, 250 sanaa per sivu. Yhteensä tämä tekee 200*250 = 50 000 sanaa.
Käsikirjoituksen täytyy olla lukukelpoinen ja se tulostetaan paperille (sähköpostit eivät kelpaa) kakkosrivivälillä, yksipuoleisesti ja mielellään 12 pisteen Times New Romanilla. Joka sivuun sivunumerot ja teoksen/tekijän nimi.
 

Lisää ohjeita:

Kustannusosakeyhtiö TAMMI: http://www.tammi.fi/asp/empty.asp?P=4822&VID=default&SID=706301162632542&S=1&C=16202

GUMMERUS kustannus:
http://www.gummerus.fi/default.asp?init=true&InitID=36;106

Oy Like Kustannus Ltd:

http://www.likekustannus.fi/sinustako_kirjailija.htm

Hankala osuus

Suomenmaassa on kolme tapaa saada oma kirja kustannetuksi kustannusyhtiössä. (En menisi ainakaan itse maksamaan mitään painatus- ja markkinointikuluja. Yleishyödylliset teokset ja sukuhistoriikit ovat tietenkin erikseen.)
 

2. Ensimmäinen tapa: sisään pääovesta

Kustannuspäätöksen ydin on kustannustoimittaja, joita kustantamossa on 1-10 kappaletta, pienissä usein 1-2. (Pienessä kustantamossa yrityksen omistaja toimii usein myös kustannustoimittajana.)

Kaikki tunkevat sisään pääovesta.

Käsikirjoituksia putoilee keskivertokustantamon postiluukusta keskimäärin 1-2 päivässä, suuremmissa enemmän. Pieneenkin kustantamoon saapuu vuodessa helposti noin 1000 käsikirjoitusta.

Tämä tarkoittaa vuodessa viittäsataa käsikirjoitusta per kustannustoimittaja. (Nämä määrät ovat viime vuosina paisuneet räjähdysmäisesti, kiitos kotitietokoneiden ja halpojen tulostimien.)

Tämä myös tarkoittaa, että keskimäärin yhtä käsikirjoitusta ehditään selaamaan alle puoli työpäivää. Monet hyödyntävätkin ns. mätä kananmuna -teoriaa. (Ensilusikallisesta tietää, onko kananmuna mätä.)

Käsikirjoituksesta luetaan siis pari sivua, ja jos ne ovat OK, käsikirjoitus siirretään "Pari sivua oli OK" -nippuun. Muutoin käsikirjoitus menee palautukseen tai hävitykseen, riippuen lähettäjän toiveista.

Älä soita puhelimella perään tai ruikuta sähköpostissa. Nämä ihmiset ovat muutenkin stressaantuneita ja he tietävät oman työsarkansa toivottomuuden. Tekstimassaa on aivan liikaa kenenkään tervejärkisen luettavaksi. Näistä 1 000 käsikirjoituksesta julkaistaan joka tapauksessa ainoastaan 1-2 kappaletta.

Mahdollisuudet päästä tätä kautta julkaistavaksi lasketaan siis joka tapauksessa promilleissa.

3. Toinen tapa: jonon ohi

Paljon fiksumpaa kuin lähettää pelkkä teksti, on hankkia ulkoisia meriittejä. Voita novellikilpailu siellä ja täällä, saa positiiviset arvostelut jostain lehtiartikkelista.
Tai ole rallikuski, Tony Halme, formulakuski, kansanedustaja, tai se marjastaja, joka näki sen leijonan siellä Ruokolahdella...
Tulosta kaikki meriitit ja varmista, että sinut tunnistetaan. Lähetä meriittisi käsikirjoituksen päällä ja toitota niitä sähköpostissa. Meriiteistä voi kenties soittaa jopa puhelimellakin, sillä ne eivät ole suoranaista painostamista. (Eivät kohdistu luku-urakkaan.)

Nyt käsikirjoituksesi ohittaa koko pöydällä olevan pinon ja pääsee suoraan luettavaksi. Siitä luetaan pari sivua, ja jos ne ovat OK, käsikirjoitus siirretään "Pari sivua oli OK" -pinoon.
Muutoin käsikirjoitus menee palautukseen tai hävitykseen, riippuen lähettäjän toiveista.
 

4. Kolmas tapa: kontaktiverkko

Tutustu alan ihmisiin, toimittajiin ja muihin kirjoittajiin. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun kolmannen kautta kustannustoimittajan.
Jos käsikirjoitus ilmestyy kustannustoimittajalle jotain muuta kautta kuin postiluukusta, se ohittaa sekä pöydällä olevan pinon, että meriiteillä sisälle tulleen. Toimittaja on saanut sen itselleen oman suhdeverkkonsa avulla ja tämä nostaa käsikirjoituksen arvoa.

Käsikirjoituksesta luetaan pari sivua, ja jos ne olivat OK, se siirretään "Pari sivua oli OK" -nippuun. Riippuen kontaktista se saatetaan lukea jopa kokonaan (esimerkiksi jos toimittaja joutuu selvittelemään asiaa kasvotusten käsikirjoituksen jättäjän kanssa).
 

Kustannuspäätös

Jos tiedät varmasti joutuneesi "Pari sivua oli OK" -pinoon, on oikea aika aloittaa pehmeä painostaminen. Varaudu kuitenkin odottamaan reilu vuosi. Jos arvioit odotusajan väärin (ts. soitat puhelimella perään tai ruikutat sähköpostissa liian aikaisin), siirtyy teksti yllättävänkin helposti palautukseen/hävitykseen.

Vuoden odotuksen jälkeen käsikirjoitus luetaan ensimmäisen kerran. Jos se oli lukukelpoinen, kuten 1. kohta edellytti, se saa kustannustoimittajalta nyökkäyksen.
Nyökkäystä heikentävät kaikki eksoottiset ja epävarmat elementit. Kustannustoimittajat inhoavat riskejä, koska kyseessä on heidän oma työpaikkansa, ja he ovat vastuussa.

Kustannustoimittaja kiikuttaa käsikirjoituksen kustannusjohtajan pöydälle ja ilmoittaa sen olevan hänen mielestään kustannuskelpoinen. Käsikirjoitus istuu kustannusjohtajan pöydällä, kunnes hänellä on aikaa vilkaista sitä pikaisesti.
Pienkustantamot ovat projektin tässä vaiheessa salamannopeita suurempiin verrattuna. Jos kustannustoimittaja oli yrityksen omistaja, on hänellä valtuudet tehdä päätös heti.
Isojen kustantamoiden kohdalla pehmeää painostusta voi ja pitää jatkaa.

Auttaa, jos kirjasi aihe on trendikäs tai olet ulkoisesti myyvä, sillä kustannusjohtajalla ei ole aikaa lukea kaikenmaailman käsikirjoituksia. Hänellä on alaiset sitä varten. Kustannusjohtaja tekeekin päätöksen ulkoisten meriittien avulla. Ei hän oikein muuta voi.
Jos kustannusjohtaja antaa myöten, sinulle ilmoitetaan ja alkaa viimeinen vaihe:
 

Kustannussopimus

Lue Suomen tekijänoikeuslaki.

Lue Suomen Kirjailijaliiton ja WSOY:n tekemä sopimusmalli osoitteessa: http://www.suomenkirjailijaliitto.fi/tekijanoikeus.asp

Selaa verkosta muutama kauhukertomus ja mielellään muutama hyvä kustannustoimittaja/kirjailijasuhde, sillä kirja ei ole vielä valmis.
Paitsi pienkustantamoissa, joissa se julkaistaan varsin herkästi virheineen päivineen.
Nyt sitä lähdetään työstämään.

Harkitse asiaa ja allekirjoita sopimus vasta, kun olet ymmärtänyt sen.

Vuosien odottamisen ja koko tämän ketjun läpikäytyäsi saattaa tämänkaltainen epäröinti tuntua kummalliselta. Epäröi kuitenkin, sillä voi käydä niin, ettei sinulla olekaan oman kirjasi suomenkielisen version oikeuksia. Tämä tilanne voi jatkua, kunnes sopimus suomen tekijänoikeuslain mukaisesti purkautuu.
(Lue lisää: http://www.kaapeli.fi/~musakir/copyright/perus.htm )

Tätä virhettä ei voi enää koskaan korjata.

Erityisen tärkeää tämä on, jos olet vähänkään harkinnut kirjoittaa jatkoa teoksellesi. Neljäkymmentä osaa sisältävän fantasiasaagan ensimmäinen osa kun juuttuu niin kovin herkästi sille väärälle kustantajalle. Ja vielä huonolla sopimuksella.
 

Olet kustannettu kirjailija!

Hurraa! Allekirjoitettuasi sopimuksesi saat ennakon. Kiikuta vielä saamasi 25 vapaakappaletta antikvariaattiin ja tarjoa kaljat koko lähipiirille. Nykykustantajat painavat kirjoja "POD”, eli ”Print On demand" -periaatteella (painetaan lisää tarpeen tullen), joten niitä ei varastossa paljon loju. Lisäksi pienkustantamoilla on kummallinen ongelma. MIKÄ?????

1. Kirjakaupoissa olevat kirjat kuuluvat kustantamoille, eivät kirjakaupalle. Sama kuin makkara K-kaupassa kuuluisi Tapolalle, eikä kauppiaalle. Siksipä on kustantamosta kiinni, kuinka laajan  maantieteellisen alueen kauppoihin kirjasi leviää.
Lisäksi kirjakaupoista myymättä jääneet kappaleet ovat usein niin huonossa kunnossa, että ne menevät suoraan tuhottaviksi. Sinne päätyvät myös kustantajan varastoihin lojumaan jääneet kappaleet, ellet fiksuna poikana/tyttönä tajunnut tehdä asiasta pykälää kustannussopimukseen.
Ja sen jälkeen, kun kirjaa ei enää kukaan kirjakaupasta osaa kysyä (koska sitä ei siellä hyllyssä näy) on sen kaari päättynyt.

2. Kirjastoille keskiverto-esikoiskirjaa menee n. 40 kappaletta. Suomenlaajuisesti. Älä laske sellaisten asioiden varaan.

Vuoden ja kolmen kuukauden päästä viimeisestä painospyynnöstä (jonka kirjoittajan täytyy itse tajuta kustantajalle tehdä, kirjallisena) purkautuu kustannussopimus.

Ja jo kertaalleen julkaistua kirjaa ei kukaan enää koskaan huoli.
Ellei siitä tule salakavalaa jälkikäteistä klassikkoa.

Mutta älä laske sen varaan...

Mitäs minä sanoin! Helppoa ja hauskaa!

Tero Niemi (s. 1974) ja Anne Salminen (s. 1976) voittivat Nimbus-kertomuksillaan Portti-lehden novellikilpailun ensimmäisen ja jaetun toisen sijan vuonna 2002. Vuonna 2003 suomalainen scifi-fandom palkitsi heidät Atorox-palkinnolla novellista ”Äärettömän taivaan valot”.

Vuonna 2004 ilmestynyt romaanimuotoinen tarinakokoelma Nimbus ja tähdet on heidän esikoisteoksensa. Teoksen osan I kertomukset ovat erillisiä tarinoita, osan II kertomukset liittyvät toisiinsa tiiviisti.

Nuoren tytön näköinen Nimbus lambda kulkee Unicornis-laivallaan loputonta matkaansa avaruuden halki. Kun aika ja elämä venyvät lähes päättymättömiksi, esiin kuoriutuvat ihmisyyden peruskysymykset: Kuka minä olen? Kuka sinä olet? Minne olemme matkalla?

Nimbus ja tähdet on kokoelma tarinoita siitä, missä kohtaa ihmisyys sijaitsee. Miltä näyttää esimerkiksi maailma, jonka nykyisen jumaluuden Nimbus on tavannut vuosisatoja sitten?

Niemi ja Salminen voittivat vuoden 2005 Atorox-palkinnon Nimbus ja tähdet -kirjassa ilmestyneellä novellillaan ”Matka Reformaan”.