Kaikki merkitsee!

Jaha. Tällainen päivä tänään. Ei suju, vai?

Olet tullut siihen tulokseen, että kirjoittamiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Muusasi otti ja lähti lomalle ilman lupaasi ja sisäinen editoijasi istuu nenäsi edessäsi kertoen sinulle, kuinka huono olet. Nauraa vielä makeasti päälle. Paha senkin periköön! Elähän hötkyile, nythän kirjoittaminen vasta alkaa!

Lähdetäänpä kivenhakkaajan luo! Hän on hyvin mukava ja kärsivällinen tyyppi.
Siinä työssä täytyy sattuneesta syystä olla kärsivällinen. Mukava ei tarvitse olla. (Tämä kivenhakkaaja sattuu olemaan.)
 

Siinä hän on. Kiertää suurta kivenlohkaretta ja naputtelee taltallaan palan sieltä, palan tuolta. Katsot jalkoihisi ja huomaat, että lattia on soran ja kivenmurikoiden peitossa. Hänen on täytynyt veistää lohkaretta kauan aikaa.
Veistäminen taitaa merkitä paljon tälle miehelle. Mitä hän mahtaa veistää?

Hän kutsuu sinut katsomaan lähempää. Mitä näet? Mitä hän on saanut aikaan?
Huomaat, että kiven pinnassa on naarmuja, pieniä halkeamia ja koloja.

Kivenhakkaaja lopettaa veistämisen levätäkseen hetken, katsoo ylpeänä lohkaretta ja kertoo, että sen sisään on vangittu kaunis neito, joka hänen täytyy vapauttaa.
Katsot lohkaretta. Et näe mitään. Kävelet sen ympäri. Ei näkyvissä muuta kuin harmaata kiveä.
Vai neito? Katsot minuun ja kohotat kulmakarvojasi: 'Onks tällä tyypillä kaikki kotona?'
Kivenhakkaaja huomaa ilmeesi ja kehottaa sinua kiertämään lohkareen vielä kerran.

Kun toisen kerran kierrät lohkaretta näet äkkiä, määrätystä näkökulmasta, sen sisällä hahmon. Lohkareen sisällä ON jotakin. Siellä todella ON jotakin!
Jännityksestä kikkaralla astut syrjään antaaksesi kivenhakkaajan jatkaa työtään.
Kun hän tällä kertaa napauttaa taltallaan lohkaretta, siitä irtoaa suuri kimpale ja neidon sormenpäät tukevat näkyviin.
Herttinen!
Mies hymyilee onnellisena: hän on päässyt eteenpäin työssään. Kohta neito on vapaa!

Suuren lohkareen irtoamista ei tietenkään aiheuttanut viimeinen taltan napautus, vaan kaikki ne sitä edeltävät.

Kuinka suuren lohkareen sinä ajattelit irrottaa? Mitä haluat vapauttaa? Lohkareen sisällä on - ? Oletko jo alkanut veistää? Jos et, aloita jo tänään!

Kaikki merkitsee, niin elämässä, kuin kirjoittamisessakin. Aloita sanalla, naarmulla.
Kirjoita huomenna lause ja naarmusta tulee halkeama. Ylihuomenna sivu: lisää halkeamia.
Jatkat siitä vain itsepintaisesti, kuin sohjon läpi ja eräänä päivänä koittaa hetki, jolloin suuri lohkare irtoaa ja huomaat vapauttaneesi - ellet nyt kaunista neitoa - ainakin jotain muuta itsellesi tärkeää.

Ensin sinun kuitenkin täytyy löytää se lohkare, ehkäpä vielä  valita niistä paras ja sitten päättää, mistä alkaa...

Etteikö kirjoittaminen tänään suju?
 

Annas mennä siitä aiheesta 250 sanan verran!