Kantapään kautta kirjailijaksi
Mika Wickström
Aiotko kirjailijaksi -tilaisuus, Oulussa 5.9.1995
Kirjailijan työhön liittyy monta myyttiä. Itse kirjoittaminen on tietenkin se päämyytti: miten kirjailija "keksii" aiheensa ja tarinansa, miten hän selvittää satojen
sivujen urakan fyysisesti ja psyykkisesti, miten valkeista liuskoista tulee kirja… En kuitenkaan tässä yhteydessä kajoa itse kirjoittamiseen vaan kaikkeen siihen, mitä kirjoittaminen tuo mukanaan.
Käsikirjoitus
Mikä tekee käsikirjoituksesta sellaisen, että se aikanaan päätyy kansiin ja julkaistaan? Mitään menestysreseptiä tuskin on olemassa, mutta joitakin seikkoja kannattaa
ottaa huomioon.
Ensinnäkin käsikirjoituksen on oltava suhteellisen valmis - eli mitään keskeneräistä tekelettä ei kannata lähettää kustantajalle satojen muiden käsikirjoitusten
kilpailijaksi.
Käsikirjoituksen on herätettävä huomiota; siinä on oltava jotain sellaista, mikä tekee siitä julkaisemisen arvoisen. Usein riittää, että tarina on raikas ja
mielenkiintoinen, ehyt kokonaisuus. Että siinä on imua ja todentuntua. Valitse sellainen aihealue, jonka hallitset suvereenisti. Eläytymiskyky on kaiken perusta, mutta ainakin alkutaipaleella voi olla
viisainta kirjoittaa maailmasta, jonka on itse elänyt.
Yksi hyvä keino on aloittaa nuortenkirjasta, varsinkin jos olet vielä melko nuori. Hyviä nuortenkirjoja on vähän, ja toisaalta voi olla helppoa kirjoittaa maailmasta,
joka on vielä melko hyvässä muistissa, mutta johon on ottanut tai ottamassa jo hieman etäisyyttä.
Kannattaa muistaa, että kustantamo ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos.
Se julkaisee kirjoja voitto- eikä konkurssiinmenotarkoituksessa.
Jokainen esikoiskirjailija on "riski", mutta ilman uusia tekijöitä ei voi olla uutta kirjallisuutta. Ei ole toki tarkoitus, että olet heti mainio (myynti)menestys,
mutta jotain särmää teksteissäsi on oltava, jotta kustantajan kannattaa tehdä taloudellinen satsauksensa.
Kustantaja ei ole myöskään arvostelupalvelu; älä odota mitään syvällistä palautetta käsikirjoituksestasi. Jos onni potkaisee, saat todennäköisesti korjausehdotelman ja
mahdollisen yleisarvion, mutta mikäli kustantamo ei jostain syystä ota sitä ohjelmistoonsa, vastaus on parin rivin "kiitos ei". Ja tuota masentavaa vastausta olet saanut odottaa kuukausitolkulla…
Älä kuitenkaan masennu. Jos olet edelleen sitä mieltä, että käsikirjoituksesi on julkaisemisen väärtti, lähetä se vielä muille kustantajille hiottuasi mahdollisia
epäkohtia. Tässä vaiheessa voi olla fiksua "hyväksikäyttää" kavereita eli luetuttaa käsikirjoitusta heilläkin.
Jollei käsiksesi kelpaa hiomisesta ja korjauksista huolimatta kustantajille, sinusta varmaan tuntuu että olisit tehnyt mielettömän työmäärän aivan turhaa. Aina voi
kirjoittaa uusia tarinoita, kehittyä kirjoittajana. Jokainen sivu ja tarina on kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Sitä paitsi - kirjailijan työ on juuri tuollaista: koskaan et voi olla varma mistään,
joskus onnistut ja joskus epäonnistut. Kaikista käsikirjoituksista ei tule kirjaa ammattilaisillakaan.
Valmenna itseäsi
Sinun on oleellista seurata aikaasi ja havannoida erilaisia yhteiskuntaan vaikuttavia ilmiöitä, mikäli aiot pystyä puimaan niitä kirjoittamalla. Jopa aivan
simppeliltäkin tuntuva tapahtumasarja vaatii yleensä analysointitajua. Samanaikaisesti sinun tulee päästä eroon ns.
yleisistä olettamuksista ja ennakkoasenteista, jotka saattavat haitata työtäsi eläytyvänä kirjailijana. On mielekkäämpää hakeutua näköalapaikalle kuin ryhtyä yhden
asian äänitorveksi. Toisin sanoen punnitse asioita ja tapahtumia ja muodosta johtopäätöksiä vasta, kun tunnet riittävästi eri näkökulmia. Mutta niinhän sinä tietenkin teetkin…
On myös hyvä sparrata itseään muussakin mielessä kuin kirjoittajana.
Tarkkaile miten muut kirjailijat, esseistit, runoilijat etc. toimivat mediassa. Mieti, miten itse toimisit samoissa tilanteissa, miten vastaisit kysymyksiin - jotka
muuten näyttävät toistuvan samanlaisina vuodesta toiseen - ja mihin tapahtumiin jättäisit kenties menemättä.
Pyri olemaan vahvoilla ainakin niissä teemoissa, joista kirjoitat. Tee riittävästi taustatyötä!
Aina kannattaa osallistua myös erilaisiin kilpailuihin. Niistä voit saada nimeä ja uskottavuutta, kun lähestyt aikanaan kustantajaa.
(Esikois)kirjailijaksi
Jos ja kun vihdoin saat käsikirjoituksesi kirjaksi, huomaat pian, että kirjailijan työhön liittyy paljon muutakin kuin kirjoittamista. Löydät itsesi seminaareista
opettamasta kirjoittamista tai puhumassa kainalot hikisinä teoksistasi kirjaston matineoissa.
Media on myös ikuinen isäntäsi, ja pahimmassa tapauksessa sinulta kysellään vastauksia mihin tahansa maailman ongelmiin - ja odotetaan myös, että osaat fiksuna ihmisenä vastata. Saatat muutenkin joutua
olemaan esillä enemmän kuin tahtoisit, poissa näyttöpäätteen ja "varsinaisen" työn äärestä. Mutta jos osaat asennoitua ennalta työsi kaikkiin dimensioihin, pärjäät todennäköisesti hienosti. Joskushan voi
käydä niinkin, ettei kirja saa minkäänlaista imua tai julkisuutta… On hyvä muistaa, ettei kirjalla ole enää aivan sellaista asemaa kuin takavuosina. Viihdesektori on sirpaloitunut ajanvieton mediaviidakoksi,
ja kirja on vain yksi ajankäytön mahdollisuus muiden joukossa, vieläpä melko työläs viihdyttäjä. Kuitenkin ne, jotka arvostavat kirjaa ja kirjoittamista, arvostavat todennäköisesti myös kirjailijaa. Joskus
lähes toivottomalta tuntuvan kirjoitusprosessin lomaan on äärettömän piristävää saada suoraa palautetta ja kannustusta lukijoilta ja näin havaita työnsä tärkeäksi edes jo(i)llekin. Samanaikaisesti lohduttaa
sekin, kun muistaa että aina voi kasvaa paremmaksi ja paremmaksi kirjoittajaksi, kehittyä läpi elämän - myös ymmärtävänä ihmisenä.
Oletko koskaan ajatellut, kuinka vaikeaa on olla arvostelun kohteena, onpa tuo kritiikki sitten negatiivista tai positiivista? Kirjailijana olet tässä mielessä vapaata
riistaa, ja tulet pian huomaamaan, että arvosteluja on yhtä monta kuin arvostelijoita. Ole kuitenkin kiitollinen jokaisesta arviosta, sillä parempi negatiivinenkin palaute kuin ei palautetta lainkaan.
Yritä suhtautua kaikkeen "ulkokirjalliseen" mahdollisimman luontevasti - yritä muistaa omat lähtökohtasi ja toisaalta mahdollinen uusi asemasi; älä yritä muuttua
muuksi kuin olet, mutta ole toisaalta mieluummin varovainen ja tarkkaavainen kuin liian avoin ja paljas, sillä monien uusien ihmisten ja tilanteiden jälkeen saatat joutua pettymään tai yllättymään tai muuten
vain huomaamaan, että puheet jäävät usein puheiksi.
Joudut todennäköisesti opettelemaan esiintymistä. Vaikka koulun esitelmät ja muut pakkoesiintymiset tuottavat tuskaa etkä ehkä vieläkään ole täysin "toipunut"
kokemuksistasi, muista tämä: kirjailijana olet aivan eri tilanteessa. Puhut siitä, minkä olet itse kirjoittanut, ja olet huomaamattasi eräänlaisessa auktoriteettiasemassa, joka auttaa ja tukee sinua sinänsä
ehkä vastenmielisessä julkisuuspaisteessa. Toisaalta - jos olet luontainen esiintyjä ja nautit huomionkohteena olemisesta, unohda sivustaseuraajan rooli ja pyri teatterikorkeaan. Kirjailija ei ole näyttelijä
eikä esiintymisautomaatti, mutta vuosien varrella esiintymisestä tulee rutiini, ja parhaimmillaan kirjailijasta voi kehittyä hyvinkin suosittu ja seurattu mediapersoona.
Mutta: kirjoittaminen on aina se pääasia.
Lopuksi:
On hyvä muistaa, että mitään kaavaa kirjailijaksi tulemiseen ei ole.
Mielestäni ei ole olemassa edes mitään sen kummempaa kirjailijaelämää.
On vain mittaamaton määrä työtä, jonka tekemiseen kukin luo omat toimitapansa ja pyrkii parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen omine metodeineen. Tärkeintä on lopulta
se, miten hyvin kirjoitat. Jos olet sitkeä ja tunnollinen, saat sinulle kuuluvan kiitoksen, ennemmin tai myöhemmin. Jos taas arvelet saavasi vähällä työllä paljon mainetta ja mammonaa, on parempi unohtaa
koko juttu - mutta tietenkään et ajattele näin vaan olet lahjakas ja ahkera kirjoittaja. Joten: onnea ja menestystä matkalle, jolta et todennäköisesti saa nimeksikään rahaa mutta sitäkin enemmän sisältöä ja
vivahteita.
Kirjailijan teokset:
Hienoosokeria Otava, 1991
Sukupolvi X WSOY, 1995
Sebastian WSOY, 1996
Kunniakierros (kilpaurheilu, doping) WSOY, 1998
Vuoden urheilukirja -palkinto. 1998
Kypärätemppu. WSOY, 1999
Vastakarvaan. WSOY.2002 |
