Kirjoittamisen salaisuus

OSA 1: ASENNE

OSA 2: OSAAMINEN

ASENNE

Kirjoittaminen harrastuksena on mukavaa ja hauskaa!

Elämällä on kuitenkin tarjottavanaan monia tekosyitä jättää kirjoittaminen toiseen kertaan. Ehkäpä huomenna olisi parempi päivä, kun tänään ei oikein ehdi...

Väsyttääkin niin pahuksesti työ-/koulupäivän jälkeen! Pitäisi sitä ja tätä ja kaikkea muuta, muttei kirjoittaa - tänään.

Kaikki syyt ovat erinomaisia ja kelpaavat. Helpotuksen tunne valtaa mielen, kun on siirtänyt kirjoittamista huomiseen. Tai ylihuomiseen, tai…

Jos aina kirjoittamaan ryhtyessäsi mietit kaikkea muuta, et saa aikaan juuri mitään. Siskon synttäreitä ja vanhempainiltaa voit miettiä SITTEN kun olet kirjoittanut päivän annoksen, sillä päivittäin sinun kirjoittaman pitää. Tämähän ei tarkoita, että irtisanoutuisit töistä tai et menisi kouluun tai että jättäisit lapsesi oman onnensa nojaan.

Kirjoittaa voit vaikka vartin rupeamissa pätkän silloin, toisen tällöin.

Kirjoittamista ei ole että ajattelee kirjoittavansa, tai että ajattelee olevansa kirjoittaja. Lähdeaineistoon uppoutuminen ei myöskään ole kirjoittamista. Ainoa tapa kirjoittaa, on kirjoittaa sanoja peräkkäin paperille.

Tietenkin on kivaa kertoa kaikille, että kirjoittaa. Se kuulostaa sitä paitsi hienolta.

On hieno juttu, että tekstiä syntyy helposti, mutta se ei vielä tee kenestäkään kirjoittajaa. Jos aloitat aina vain uuden aiheen parissa ja jätät kaikki kesken, voi olla, ettei sinua ole tarkoitettu kirjoittamaan. Jos vetkuttelet ja mietit kaikenlaista muuta sen sijaan, että kirjoitat, se voi tarkoittaa ettet ole tosissasi.
Ehkä saat aikaan viikonlopun ostoslistan/lahjaidean siskonpojan syntymäpäivälahjaksi/laskut eräpäiväjärjestykseen tms., mutta sitäkö varten istuit kirjoittamaan?

Oikeinko totta? Ihanko sitä varten?

Opettele myös sanomaan ei ja työntämään huonon omantuntosi sinne, missä ei päivä paista eikä kuu kumota. Tyly juttu, mutta se on hanskattava.

Kun joku tulee toiveineen luoksesi, sanot: ”Ei, kultaseni, nyt juuri minulla ei ole aikaa. Kirjoitan. Saat voileivän tehtyä itsekin.” Tai: ”Kuule nyt ei käy. Osaat itsekin käyttää pyykki-/tiskikonetta/vaihtaa lampun/vaihtaa vaipan/ lämmittää eilisen ruuan mikrossa” jne.

Monet kirjoittavat ystäväni (lähinnä naiset) pomppivat edestakaisin kirjoittaessaan. Eivät siis tekstissään, vaan aivan fyysisesti keittiön ja minkä muun väliä hyppäävätkään. Siinä on keskittyminen kovilla. Voi olla, että jälki on sen mukaista. Kun olet päättänyt kirjoittaa, sinun on paras sanoa perheelle, että vietät tänä aamuna/päivänä/iltana kaksi tai kolme tuntia Jupiterissa ja että kaikki toiveet, halut ja tarpeet on sinä aikana toteutettava omin voimin.

Voit myös pakata laukkuusi vihon ja kynän ja mennä kirjoittamaan kirjastoon, läheiselle Teboilille, Shellille tai Essolle. Voit lähteä ajelulle, pysäköidä auton johonkin sopivaan paikkaan ja kirjoittaa autossa.

Tai sitten voit kirjoittaa vartin silloin, toisen tällöin päivän kuluessa.

Kirjoittaminen on taitolaji. Sitä pitää opetella ja harjoittaa pitkäjänteisesti kuten balettia, jääkiekkoa tai voimistelua. Täytyy myös oppia tekemään sitä, mitä on tekemässä, siis kirjoittaa.

Kuten varmaan jo tähän mennessä olet huomannut, ei kirjoittamisessa mitään mystistä salaisuutta ole.

Se on sitä, että kirjoittaa, hitto vieköön! Ei muuta.

Kirjoittaa voi aina välillä…

Osaaminen