etusivulle

TUOTA - KENENKÄS ÄÄNI TUO OIKEASTAAN ON?

© Cheryl Wright - Kaikki oikeudet pidätetään

Aloittaessani kirjailijan uraani, toiset kirjoittajat kehottivat minua löytämään ‘ääneni’. Kun olet löytänyt äänesi, he sanoivat, on helpompaa saada tekstejä julkaistua. Mikä se sellainen ’ääni’ on? Kukaan heistä ei osannut oikein selittää sitä. Sanoivat vain nyökytellen viisaan näköisinä, että tietäisin kyllä heti kun olisin löytänyt sen.

Ihan kiva! Tämähän selittikin kaiken!

Kävin jopa päivän kestävän kurssin, jonka nimi oli ’Oman äänensä löytäminen’. En kuitenkaan löytänyt sitä, saatikka että olisin ymmärtänyt paremmin, mistä oli kyse.

Jatkoin kuitenkin kirjoittamista. Kirjoitin ja kirjoitin. Eräänä päivänä eräs kirjoittavista ystävistäni arvosteli tekstiä, jonka vähän aikaa sitten olin aloittanut. Hän katsoi minua paperinipun reunan yli ja sanoi: ”Jaha, olet näemmä löytänyt äänesi.”

Jaha, aivan.                       Niinkö???

Minulta kului lähemmäs kaksi vuotta ääneni löytämiseen, mutta löysin kuin löysinkin sen! Oikeastaan löysin erilaisia ääniä.
Yksinkertaistaen: äänesi on tyylisi, sävysi, tapasi kirjoittaa. Se kaikuu koko kertomuksesi läpi.
Äänesi on kirjoitustyyli, jonka tunnet kaikkein omimmaksi ja luontevimmaksi. Todennäköisesti lukijatkin tunnistavat sen omaksi, ainutkertaiseksi tyyliksesi.
Kustantaja ehkä päättää ostaa kirjasi juuri siitä syystä. Voi myös käydä niin, että kauppoja ei synny ja syy on aivan sama - äänesi.

Mietin tässä omaa kirjoittamistani. Ongelmani on, että kirjoitan eri ns. luokissa (genre), sikin sokin. Joka tyylissä (luokassa) käytän eri ääntä.

Mitä se tarkoittaa?

Omassa tapauksessani käy niin, että menen päähenkilön nahkoihin ja otan hänen persoonallisuutensa kertomuksen ajaksi. Esimerkiksi Kelly ja Tony salapoliisisarjani, jonka näkökulma on minä -muotoinen, voidaan luokitella sekä komedia-, rikos- että romanssikertomuksiin. Kertomusten päähenkilö on tiukka yksityisetsivä, nimeltä Kelly Johnston. Hän tarttuu aseeseen vähän liiankin helposti, eikä missään tapauksessa anna miesten kävellä ylitseen, eikä todellakaan ole hieno nainen.

Esimerkki: "Painaessaan minut seinää vasten, hänen huulensa peittivät omani ennen kuin ehdin edes henkäistä. Pahus! Tämä kostetaan!
Hän muutti äkkiä asentoaan ja suuni oli taas suljettu. Ei silti, en minä valita. Meillä on sellainen ikään kuin sanaton sopimus. Nimenomaan ikään kuin. Me flirttailemme vähän, suutelemme vähän - Tony on tosi hyvä suutelija - ja sitten jatkamme töitä.”

Jos sitten lukisit jotain muuta kirjoittamaani tekstiä, kuulisit aivan toisenlaisen äänen. Tässä on kirjani ”Arms of a Stranger” alku. Se on romanttinen jännitystarina.

Esimerkki: "Kareena Ellis hidasti liikennevaloihin. Tätä hän ei olisi tarvinnut. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Hän katseli ympärilleen. Kaikki näytti olevan hyvin, oli aivan rauhallista. Hän naputti hieman hermostuneena ohjauspyörää. Hän selviäisi, ei hätää, ei syytä huolestua. Äkkiä varjo peitti hänen näkökenttänsä. Hän katsoi ylös.”

Kuten huomaat, tässä ei ole jälkeäkään Kelly Johnstonista. Miksi? Koska Kareena on aivan toisenlainen tapaus: hän on melkein Kellyn vastakohta. Hänen tilanteensa on aivan päinvastainen. Tämä päähenkilö on vaikeuksissa; hän on ollut todistamassa murhaa ja pakenee nyt murhaajia. Kelly sen sijaan on aina hyvin ihastunut löytäessään murhaajan.

Lopuksi katkelma tammikuussa 2005 ilmestyvästä kirjastani “Saving Emma”. Tämä lyhyt kappale on kirjoitettu miespäähenkilön näkökulmasta. Ammatiltaan hän on salaisen palvelun etsivä.

"Naiset eivät oikein tuntuneet kiinnostuvan poliiseista. Vielä vähemmän - jos se mitenkään oli mahdollista - heitä kiinnostivat salaisen palvelun etsivät. Siinä työssä KUN ollaan hävöksissä viikkotolkulla tehtävästä riippuen ja joudutaan vaarallisiin tai jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Sellaisesta typykät eivät innostu.

Olihan hänellä tyttöystäviä tietenkin ollut, mutta suhteet eivät koskaan olleet toimineet pidemmän päälle. Tyttöystävät eivät yksinkertaisesti pitäneet hänen elämäntavastaan. Kun heille sitten selvisi, että hänen kaksi veljeäänkin olivat etsiviä, oli se yleensä viimeinen naula suhteen arkkuun.
Perhe, joka pursui vaaraa, oli eräs tyttö sanonut.

32-vuotiaana Gary oli yhä sinkku eikä oikeastaan niin kovin onneton tilanteestaan. Elämä salaisen poliisin palveluksessa oli aika rankkaa.”

Koska edellinen kappale on kirjoitettu miehen näkökulmasta, et taatusti löydä siitä Kellyä tai Kareenaa; löydät kokonaan toisenlaisen persoonallisuuden.  Huomaat, että kyseessä on riippumaton toimija, henkilö, joka pitää ajatuksensa omana tietonaan. Kun luet pidemmälle, huomaat myös löytäneesi henkilön, joka haluaa pelastaa elämänsä naisen murhaajien kynsistä.

Kun nyt tiedät, miten äänesi löytyy, on paljon, paljon helpompaa etsiä se.

Mitä enää odottelet? Anna äänesi kuulua!

ylös

etusivulle